Taas kulki aika mainiosti keskiviikkona Jaakon treeneissä. Tosin alun ihmisnuolessa piti muistaa se kuuluisa maltti: ei yhtään peruuttamista vaan odottaa, että koira ottaa vauhdin pois ja kääntyy kunnolla. Onnistui lopulta aika kivuttomasti (ja saatiin kokeilla sitä viikonlopun kisoissakin, siitä tuossa ylempänä enemmän..). Edelleen en tahdo muistaa, että merkittävin ohjaus on koiralle oma rintamasuunta! Kävin ihan liian pitkällä viemässä hypylle ja sillä seurauksella, että oma juoksulinja teki mutkan ja koira tuli mukaan. Kun se saatiin kuntoon ei niin mitään ongelmaa Fliille valita putken suu hyppyjen sijaan... Palautteena jälleen (niih.. miten monenkohan kerran??) oli, että kultainen keskitie pitäisi löytää: joko oletan ja huiskaisen menemään tai sitten painan liikaa päälle ja vien joka esteelle... Ehkäpä se joskus alkaa loksahdella, kuka tietää - toivotaan ainakin ...