Viime vuoden osalta kaikkein suurin IKÄVÄ, MURHE ja PELKO, mutta samalla myös vuoden ehdottomasti isoin ILO, ONNI ja IHME liittyvät Chilin vajaan vuorokauden mittaiseen karkureissuun helmikuun alussa. Lopulta onnellisesti päättynyt juttu nostaa yhä edelleen tunteet pintaan Ratapihankatua ajaessani: poliisin ja eläinsuojeluvalvojan puhelinsoitot ja lopulta Chilin hyppy syliin… Kiitos vielä kerran kaikilla mukana olleille etsijöille ja erityisesti J&J:lle, joiden rivakka toiminta sai niin monet koiraihmiset nopeasti liikkeelle. Itse olin tilanteessa aivan turta, joten oli ihana huomata miten paljon ihmiset välittävät!

 

Suureksi ilonaiheeksi on sanottava myös Fliin kanssa treenaaminen. Olemme saaneet olla Jaakon hyvässä opissa koko menneen vuoden ja tehneet hyvän pohjatyön tulevalle. Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että olen oppinut ohjaamaan ja luottamaan koiraan, kiitos siitä superhyvälle koutsille. Virallinen kisaura korkattiin marraskuun lopussa. Flii osallistui myös kolmeen näyttelyyn, joista saaliina yksi serti.

 

Roosa täytti juhannuksena jo 9 vuotta, mutta tuntuu nyt jotenkin nuortuneen: leikkii ja sättää ihan hermostumiseen asti. Muutama vuosi sitten leikattu pahanlaatuinen nisäkasvain ei ole osoittanut uusiutumisen merkkejä. Roosa kulkee mukana treeneissä vaikka ei enää radalle pääsekään. Muutaman kerran olen yllättänyt sen ja tehnyt pientä radanpätkää, kontaktitkin tullaan nyt alas reippaasti. Mutta koska olen saanut ohjaamiseni nyt melko uudelle tasolle (?), treenaan nyt vain yhden koiran kanssa ja se on ilman muuta Flii.

 

Tavoitteenani on nyt treenata tehokkaasti ja kisata paljon ja hyvällä mielellä. Pääasia pitää olla onnistumisen tunne – pienikin – ei niinkään hyvät tulokset. Flii on herkkä pieni koira, joten oma mieli ja pää on pidettävä kunnossa ja radalla on oltava molemmilla hauskaa. Kontaktit on nyt saatu aika lailla hyvin toimimaan, niiden kunnossapito on muistettava. Varmuus lähdössä ja pujottelun itsenäisyys ovat myös asioita, joihin haluan edelleen panostaa, vaikka ne jo hyvin sujuvatkin. Luotto koiraan ja sen osaamiseen pitää yrittää aina muistaa ja jaksaa kehittää niitä edelleen.

 

Terveyttä tietenkin toivon kaikille koirillemme. Viime vuosi meni sen suhteen mukavasti, toki muutama eläinlääkärireissu kaikkien kanssa tehtiin, mutta mitään vakavaa ei ollut. Sekä Chilin että Fliin silmät peilattiin ja terveiksi havaittiin.

 

Isot kiitokset menneestä vuodesta kaikille meitä tukeneille ja tsempanneille: mm. Janitalle ja Jaakolle, MarjaK:lle ja muulle ATT:n porukoille. Erityiskiitos ihanista koirista kuuluu Chilin ja Fliin kasvattajalle Kipalle.

Toivon yhteistyön jatkuvan samaan malliin tänäkin vuonna!