Rankka kisaviikonloppu on takana. Ei siis siinä mielessä että kisaaminen olisi ollut rankkaa, vaan tulipa taas vietettyä kisajärjestelyissä jo perjantai-ilta sekä koko lauantai ja sunnuntai. Ennätyssuuret kisat venyivät kumpanakin päivän pitkälle iltaan, joten otti voimille.

Keskiviikon Jaakon treenit menivät vähän penkin alle. Jaakko ihmetteli että mikä nyt on, kun olin kuulemma kuin rautakanki. Ei kai teillä vain nyt ole kisat tulossa? Jees, sitähän se  , ihan hirveetä stressiä siitä, että nyt pitäisi osata kaikki ja me ei osata mitään. Sain vähän madonlukua omasta asenteesta ja hyvä niin, sehän on koutsin homma. Ja Jaakko osaa asiansa tässäkin suhteessa. Torstaina Niina reenit menivätkin sitten ihan ookoo, tokihan ratakin oli helppo. Saatiin kuitenkin tehtyä kepeille vientiä ja otin sitä sitten vielä itseksenikin lisää ennen omaa ryhmääni. Sain siis pääni kuntoon keppien suhteen. Tai niin ainakin luulin.

Varmennutin Fliin kisakirjan jo launtaina, jotta su aamulla ei tarvitsisi hässäköidä sen takia. Hyvä niin, sillä huonosti nukutun yön jälkeen (miksiköhän  ??) aamu oli aika ankea - jännitti ja väsytti. Ajatuksissa pyöri kummallisesti, että mitenköhän lähtö sujuu, kepeille meno ei ainakaan onnistu kovassa vauhdissa jne jne. Ihan sairasta, en olisi uskonut että minä - kisoja kolunnut ikäihminen - olisin ollut niiiin kohmeessa yksistä kisoista. No, kisapaikalle kun päästiin niin olo kyllä jo helpotti. Aikaa meillä oli reilusti, rata vasta rakenteilla, joten lähdettiin kunnon aamulenkille. Olin jutellut edellispäivänä Huittisen kanssa ja hän sanoi tekevänsä perusykkösten radan, jossa testataan ykisnkertaisesti osaako koira kaikki esteet. Nyt ei kuitenkaan radalla näkynyt pöytää, mikä ainakin meille oli helpotus.

Ensimmäisellä radalla ajatus oli ehtiä putken jälkeisen hypyn taakse ohjaamaan kepeille. Näin toivoin blokkaavani hyvin aan, joka oli siinä ihan keppien vieressä. Kyllähän minä sinne ehdinkin, mutta ryntäämällä, jonka seurauksena Liipukka valui itseni ja keppien väliin. En malttanut vetää koiraa sitten taakse uuteen keppien aloitukseen vaan koirani kielsi kepit kolmasti josta siis HYL. Radalla ei ollut mitään vaikeaa ja  loppurata menikin sitten suht ok, keinu oli tooosi hidas, samoin A, mutta puomi oli ok. Kaikille kontakteilla nenu toimi hyvin.

Toinen rata oli ehkä vieläkin helpompi. Puomille en uskaltanut edes yrittää jättää koiraa ja siitä johtuen olin putken jälkeisessä käännöksessä ihan sairaasti perässä. Kun sitten vielä yritin estää Fliin kaartamasta putken jälkeiseen hyppyyn pitkälle, niin sihisin ja sain kuin sainkin koiran kieltämään hypyn, hyvä minä. Tuli taas ainkin testattua, että sihinä hidastaa tehokkaasti .. Kepeille menossa jäin tarkoituksella taakse, varmaan jopa pysähdyin, ja koiruli kieputti ja kysyi... Päästiin kuitenkin virheettä kepeille. Kaikki kontatkit ekan radan toisintoa, jeees, aa ehkä hitusen jo nopeampi. Vitosella siis maaliin... kunnes: vetäisin maalihypyn jälkeen lelun taskusta ja siitä tietty HYL. Täytyy sanoa, että kyllä NOLOTTI. Ihan kuin en olisi koskaan kuulluut palkkaamissäännöistä. Mutta se oli ihan täysin refleksinomainen liike. Näin sanoi myös tuomari, kun juttelin siitä jälkeenpäin nolona hänen kanssaan. Ehkä jatkossa muistan jättää  lelut pois taskuista ...

Sitten vielä kolmas rata: persjättöä suunnittelin 3. hypylle, mutta se muuttui kökkö-valssiksi, koska olin jo myöhässä. Kepeille meno oli nyt ihan tyydyttävä; lapsi löytää kyllä oikean välin, kunhan maltan pysyä vähän kauempana ja antaa työrauhan. Keppien jälkeinen hyppy oli vähän vaikeassa kulmassa ja se sitten kostautuikin: otin sivuetäisyyttä keppien päässä liikaa ja Fliiltä napsahti viimeinen keppiväli ohi! Loppuun asti pitää siis viedä vaikka liikkuisi kaempanakin, vielä ollaan niin herkällä. Sen jälkeinen meno sujui, vaikka olin asteen myöhässä joka paikassa.

Kokonaisuutena ihan hyvä kisauran aloitus! Kontaktit kunnossa edelleen, nenu toimii ja nopeutta tulee lisää ajan ja varmuuden myötä. Lähdössä ei mitään ongelmaa, odotti rauhallisena "tule"-sanaa ja maltoin myös itse tehdä tämän oikein: ei mitään käden heilautuksia eikä omaa liikettä ennenkuin koira on liikkeellä. Keppejä treenaillaan myös nyt sitten niin, että olen siellä häiriköimässä ja edelleen kovempia vauhteja ja eri lähestymiskulmia.

Eilen Janitan ketteryydet ja tänään reidet taas niin kipeinä. Huomenna varmaan myös selkä ja hartiat, koska olin tänään nikamakäsittelyssä ja kunnon hieronnassa. Nyt pitää laittaa kartturi kuntoon, kisakuume kun taisi nousta...