Jouduin sitten perumaan kisat . Katsoin parhaaksi ilmoittaa poissaolosta, kun vielä perjantaina neiti tuntui vähän tihuuttavan. Eikä kai siinä mitään tolkkua olis ollutkaan; aloittaa nyt kisaura kun ei olla treenattu moneen viikkoon! Eikä voi edes vedota, että vaan lahjattomat treenaa, kun niillä lahjakkailla on yleensä kuitenkin sen verran jo osaamista, ettei reeniä niin välttis tarvitsekaan.... No se ei siis päde tietty meihin! Nyt on katseet ja ajatukset jo tulevassa viikossa ja Jaakon treenissä: päästään vihdoinkin tekemään.

Tänään on harkattu sisällä naksuttimen avulla nenän maahan laittoa, jotta saatais kontaktille varmuutta. Liipukka ei oikein vielä hiffaa mistä on kyse, vaatii vielä sormella näyttämisen, jotta ymmärtää nenun maahan panna. Mutta jatketaan harjoituksia ja katotaan rupeeko raksuttamaan neidin päässä. Jossain vaiheessa liitetään siihen vähän oikeenlaista asentoakin jne. Hiffaamisen referenssinä toimi aina älykäs Cee, joka tuntui ymmärtävän hetimiten mistä oli kyse...hmm. No onhan ne erilaisia, myönnetään .

Lauantaipäivä kului lähes kokonaan TSAUn kisoissa turistina. Kyllä oli taas mukavaa vaan olla, katsoa lempparikoirien suorituksia ja jutustella tuttujen kanssa. No, pitää myöntää, että jossain vaiheessa teki mieli puuttua kisajärjestelyihin, sen verran siellä taas tökki! V-S Piirinmestaritkin saatiin selville, joskin aika odottamattomia koirakoita sinne palkintopallille kiipesi. Joukkuekisasta puhumattakaan.

Nyt on tiedossa lyhyt työviikko, kun jo torstai-iltana suuntaamme pikalomalle Tukholmaan. Kivaa! Koirillekin on  luvassa varmaa hemmottelua: mamma kun on tulossa dogsitteriksi!