Tänään Jaakon superit. Alussa "pelottavasti" putkeen meno aivan A-esteessä kiinni ja Flii ei katsonutkaan kontaktille päin! Taas yksi muistutus siitä, että kaikki on vain omassa päässäni ja kun ohjaan oikein, koirakin tekee oikein. Niin nytkin. Eka kerralla suoraan putkeen ja siitä törkkäyksellä (tai oikeammin koukkauksella) kepeille. Muutaman kerran sain tulemaan putken suun ohi, kun vasen käsi ei noussut ohjaukseen mukaan, mutta siis ei kertaakaan 30 sentin päässä olevalle kontaktille, ihan tosi makeeta:=) Kepeiltä putkeen vienti toisen pään ohi ja sen jälkeen hypyt, joissa välissäveto. Hyvin sujui, kun muistin olla tarpeeksi kaukana hypyistä. Heitto pussin ohi puomille. Puomin kontakti oli hyvä, mutta vapautus ei :=(  Pyysin toista nenua; hiiidaaaas (Flii ei selvästikään jaksa tehdä montaa kertaa vaan tarvitsisi nopeita vapautuksia) ja vapautin sen jälkeen "hyvä, tule" -sanoilla. Flii lähti jo hyvä-sanalla ja mitä minä tein; annoin jatkaa seuraavalle esteelle! Enkä edes itse huomannut mitä hommasin, se on niin sekunnin murto-osista kiinni... Onneksi on hyvä koutsi, joka kertoo kaiken! Ei siis ole ihme, ettei koirani ihan oikeasti tiedäkään milloin saa tulla ja milloin ei, jos joskus saa tulla jo hyvä-sanasta ja joskus taas vasta tule-käskystä... Tähän siis rutkasti enemmän enemmän huomiota.

Puomin jälkeinen hyppy-putki -kuvio onnistui hyvin parin korjauksen jälkeen. Itse ohjaustreeni jääkin nyt tosi paljon kontaktitreenin jalkoihin, mutta toisaalta se onkin meillä paljon paremmin hanskassa, hmm.

Tehtiin vielä lastenpuolella kontakteja, kiskoin remmistä ja namitin kauaksi. Edistystä oli jo näissä aika lailla. Lelun heiton eteen Flii kesti jo joitain kertoja, muutaman kerran tuli läpi ja pääsin palauttamaan.

Huomenna torstaina jälleen omalle hallille. Nyt teen radanomaista kontaktia tahkoamisen sijaan. Viikonloppuna Raumalla lähdetään pois radalta, jos kontakti ei suju piirustusten mukaan. Vaatii ihan hirveästi tarkkuutta multa ja keskittymistä omaan toimintaan, mutta yritetään.