Kiva oli pitkästä aikaa lähteä vähän muuallekin kisaamaan. Aamu näytti ihan sikahienolta: aurinko helotti ja melkein piti aurinkolasit  kaivaa esiin, kun suunnattiin Madzan nokka kohti Mansea... Mutta eipä tarvinnut paljon Auraa kaeummas ajella, kun jo oltiin keskellä usvaa/pilveä tai ainakin jotain tosi, tosi harmaata..., se siis siitä kauniista säästä ja auringon paisteesta! Johan sitä oltiinkin oltu hetki valossa, kun edellinen viikkokin oli mennyt  tyystin ilman viitettäkään auringon olemassa olosta. Tulis jo talvi!

Niihaman maneesissa haisi  sitten se ihan oikea hevosen p**ka , noh, pian siihen tottui, tosin Liipu kyllä nuuhki maata aika innoissaan! Kuviteltiin vain mitä Roosa olis tehnyt...nam nam  , jooh. Eka rata oli Huittisen Annen ja odotukset olivat kyllä enemmän kuin mitä saatiin. Jotenkin olin vähän turta rataan tutustumisessa: oli tunne, etten muista rataa ja suunnittelemiani kuvoita... hmmm... outoa. Flii tiputti jostain syystä ekan riman, höh. Olin jättänyt tarpeeksi kauas ja lähti käskystä jne, mutta ehkä askel jotenkin vaan sekosi? Ei ole meille mitenkään tyypillistä, siis pannaan tilastopiikkiin. Kolmoselle putkeenmenon kurvi meni inan pitkäksi. Kepeille edestä syöttö suht ok. Sitten A:lla tein taas jotain ihan kummaa... ehkä jännitin mutta jäin taas niin  taakse ja Liipuhan tuli neljällä tassulla maahan, joopa joo. Ei siis mitään loikkaa eikä virhettä, mutta meidän rata loppui siihen , juu.

Toinen agirata oli Sari Mikkisen. Ihan perusrata sekin. Alussa oli takaakierron jälkeen tiukan pyörityksen paikka, mutta näin jälkikäteen ymmärrän, ettei ollut paras tekniikka paikassa, jossa piti viedä koira ko hypylle kädessä. Flii luki ohjaukseni leikkaukseksi tai jotain?? Onneksi en ollut vielä täysin pyöritysliikkeessä, kun koira oli ihan eri paikassa kun olin suunnitellut... Sain siis ohjattua putkeen ihan suht ok. Seuraava "koiranhukkauspaikka" oli välistä vedossa, jossa olin suunnitellut tekeväni sylkkärin. Nooh, jonkunnäkösen teinkin joo, ja sain koiran oikealla linjalle seuraavia esteitä silmällä pitäen. Sitten seuraava pitkäksi mennyt paikka oli ennen puomia, jossa heitin Liipun vain takaaleikaten enkä epäreilusti mitenkään kertonut sille jatkon suuntaa, hoh hoijaa. Hyvin kuitenkin haki. Puomi tehtiin hyvin. Muurin jälkeen taas jotenkin hukkasin koiran linjan - mikähän tänään oikein oli??? -  sain kuitenkin käännettyä ajoissa keinulle. Nollalla maaliin ja sijoitus 5. Kauhean onnellinen en radasta osannut olla. Kyllä osaan mielestäni parempaakin ohjausta tehdä. Mutta ehkä sitten taas seuraavalla kerralla ...