..menivät oikeastaan ihan yli odotusten!  Tai siis se oli helppoa, kun mitään odotuksia ei kellään - minullakaan - edes ollut, heh. Vähän takki auki lähdettiin ajamaan sunnuntaiaamuna Vantaalle, unohdin mm Fliin häkin kotiin. Ja tietenkin ihanan aurinkoista päivää oli luvassa, joten koiraa ei autossa vosi pitää. Onneksi ystävä auttaa hädässä ja sain Marjalta Eiccan häkin lainaan. Kiitos siitä Marja  ♥

Pienen - ns normaalin - harhaan ajamisen jälkeen oltiin kisapaikalla ihan hyvissä ajoin. Pulkkisen hyppäri näytti helpolta, ainoat mietittävät kohdat etukäteen näyttivät olevan keppejä ennen ja jälkeen. Rataan tutustuessa sitten rupesinkin arpomaan lähtöasetelmaa: otanko sisä- vako ulkokautta??  Taru myöhemmin sanoikin, että oli katsonut että olin koko 5 minsaa miettinyt vain kolmea ekaa hyppyä!! Mutta kyllä minä olin kävellyt radan läpi kokonaankin ainakin kerran ;-) Lähdettiin baanalle jo seitsemäntenä koirakkona, joten kolmannnen rataantutústumiserän jälkeen piti jo olla hollilla ja oottamassa karsinaan pääsyä. Flii oli taas niiiin lunki oma itsensä: haisteli ja kieriskeli nurmella... Ja sitten olikin jo meidän vuoro! Otin alun sitten sisäkaarteen puolelta enkä jättänyt koiraa kauas, hyvin meni putkeen. Huom, olin ajatellut radan pätkissä, ihan niikuin Jaakko on opettanut . Siitä hyppyjen kautta tiiviisti kääntäen muurille (pari valssia peräjälkeen..siis minä? No ne onnistuivat hyvin nyt...) 
Rata sujui kaikenkaikkiaan kevyesti, muutaman tiukemman haltuunoton putkien jälkeen olisin saanut tehdä kylläkin. Valui. Maalissa tuntui mukavalta, mutten suinkaan ajatellut, että olisimme olleet niin nopeita kuin lopulta olimme...
Finaaliradalle lähdimme sijälta viisi - siis ihan mahtavaa . Berglundin radalla oli hieman enemmän tekemistäkin ja miettimistä mitä tekniikoita käyttää. Ensimmäinen virheemme oli tulla jo puomin alla olevaan putkeen viennissä.  Liikaa taas varmistelevaa ohjausta!! Sitä seuraava rima tulikin sitten alas, aina se niin menee. Kepit olivat sikanopeat ja sen jälkeinen niisto oli löysä ja varmisteltu liikaa taas. Mutkaputkeen oli Flii menossa väärään päähän, kun ennakoiva valssini ei ollutkaan lopulta niin kovin ennakoiva, huoh . Siitä renkaan kautta aalle. Ja mitä minä tein, paineistin: käännyin katsomaan koiraa, ja Fliihän reagoi tähän heti hiipimällä alas. Ja aikaa paloi. Takaakierto hyppy ok ja muurilta takaaleikkauksella hypylle. Sen jälkeen taas VARMISTELIN, ettei menisi puomille ja sain aikaan vain sen, ettei koira tiennyt mihin oikeasti oltiinkaan menossa  Videolta näkee, että olen kyllä tekemässä niistoa seuraavan hypyn takana, mutta lähden liian nopeasti siitä pois ja puomille päin ja Flii pyörähtää ympäri väärään suuntaan.. kielto. Tulee sitten niistoon ja siitä puomille, joka on nopea aina kontaktipinnalle saakka. Tässä en mielestäni paineista, mutta puomi on se hiipimiskontakti viime aikoina ollut ennenkin... Vapautan nopeasti ja pakkovalssi-jaakotus-persjättö toimii hyvin - niinkuin meillä aina.

Aikaa paloi tällä radalla ihan mahdottomasti, eikä ilman noita kahta virhettäkään olisi ollut mahdollista pitää sijoitustamme, koska kontaktit olivat niiiiin hitaat.
Mutta taas niin kovin kivaa on mennä Fliin kanssa, kevyttä ja hauskaa ihan aina