Sunnuntaina poikkesin TSAUn medikolmosten jälkeen pikaisesti treenaamassa. Tein häiriökontaktia ja häiriökeppejä. Molemmissa onnistuin saamaan virheenkin aikaan. Sitten helpotettuna hyvin ja taas lisäsin häiriötä ja nyt onnistui. 

Tiistaina tekniikkatreenit. Nyt ne, joiden mielestä agilityssä voi tehdä vain valsseja, takaaleikkauksia ja persjättöjä voivat jättää lukemisen tähän, jotta eivät ärsyynny liiaksi… Treeniringin maaliskuun radassa oli hyvä kääntämistekniikan treenipaikka: kontaktilta u-putkeen ja siitä poikittain olevalle hypylle, siivekkeen suunnasta tullen. Kontaktilta poispäinkäännös putkeen onnistui moitteetta ihan joka kerta. Ensin otin jaakotuksella hypylle: hyvä siisti pieni käännös siivekettä nuollen ja nopea molemmilla (tein siis Ceelläkin nämä!). Sitten niistolla hypyn takaa, ja toinen vaihtoehto: niistolla, jonka perään sokkari: taas hyvin molemmilla. Chilillä tuli kerran rima, kun nuoli niiiin läheltä... Sitten kokeilin tuplasylkkäriä. Tämä on uusi käännös mulle, mutta sujui ihan luontevasti: ensin normaali sylikäännös ja siihen perään koiraan päin kääntyen valssi. Flii lähti tähän hyvin, Chilillä en saanut sylkkäriä onnistumaan, Jasmina tekee sen varmaankin hiukan eri tavalla. No en hinkannut Ceellä ja olin tyytyväinen, että toimi Fliillä niin hyvin. Sitten vekattiin: taas hyvin molemmilla. Chilihän on vekkaamisen mestari – jopa liiaksi, kuten viime kisoissa nähtiin… Vekkasin siis ja pyöritin sisäkautta ympäri. Sitten kokeilin sylivekkiä, sekin toimi hyvin Fliillä, mutten taaskaan osannut tehdä sitä oikein Ceellä… Lopuksi vielä leikkauksella hypylle, ihan jees sekin! Luulen, että molemmilla nopein tapa oli niisto ja sokkari siihen perään…

Taas tuli se tuttu tunne, jonka olen kokenut ennenkin tekniikkatreenieni jälkeen: ”avaimia” kilahti taskuun tulevaisuuden varalle. Yhä parempi luotto siihen, että koirani osaa tilanteessa kuin tilanteessa lukea ohjaamiseni oikein ja lähtee siihen mukaan! Jees, hyvät treenit, vaikka hallille tullessa mieli oli kaikkea muuta kuin hyvä.

Keskiviikkona Piiralla. Tällä kertaa Fliikin pääsi mukaan ja käsittelyynkin. Tosin ensin tylsään häkkiin odottamaan omaa vuoroa, plääh. Chili oli selvästi rauhattomampi, kun lapsi oli mukana. Rentoutui kuitenkin eikä mitään isoa jumia löytynyt mistään, ainoastaan yläselkä oli vähän tiukka. Leena käsitteli kaularangankin pitäen kuonosta kiinni ja tästä Cee ei selvästi oikein pitänyt, mutta antoi hoitaa kuitenkin. Flii oli hiljaa seurannut mitä oikein tuleman piti ja päästessään häkistä ryntäsi Leenan syliin. Kun piti istua niin neiti änkesi pyllynsä Leenan jalkojen päälle, juuh, meidän Liipu. No päästiin alkuun ja tiukkoja lihasjumejakin löytyi, eipä siis turhaan oltu täällä. Taisi olla maitohappokertymiä. Flii rentoutui, mutta ei jaksanut kauaa olla paikoillaan: nenä nuuskutti ja silmät vilkuilivat mitä seuraavaksi tapahtuu. Hoidettua saatiin kuitenkin hienosti, kaularankaa käsiteltiin myös. Ja hoidon loputtua taas vähän pusuttelemaan Leenaa… Seuraavan ajan varasin vain Ceelle, Flii pääsee taas mukaan syyskuussa.