.. olivatkin siis V-S Piirinmestikset. Noh, kisat kun kisat, ei paineita. Tsaukkilassa hyppäri käytiin ulkona aivan mahtavassa kesäsäässä ( toim. huom. syyskuun loppu!!). Alun vientiin saatiin joukolla Jaakolta neuvoa, on se vaan niin ihme tyyppi, kun jaksaa aina meikäläistäkin neuvoa . Alku menikin siis aivan mainiosti. Niinkuin koko muukin rata - keppejä (taas!!) lukuunottamatta.... Mullahan on aina ollut tapana kiljahtaa Hyviinn!! kun Liipu pääsee pujottelun alkuun, mutta nyt viime aikoina ei ole ollut vain yksi tai kaksi kertaa, kun neiti lopettaa pujottelun ja tulee pois, kun kehun. Niin siis nytkin - PAH. Otettiin kepit uudestaan ja loppu olikin sitten siistiä rataa. Jaakolta vinkki, että jospa vain käskyttäisit kepit ja menemene, ei muuta. Siinäpä laiskanläksyä syksyksi.

Herralan agirata hallissa oli jo päältä päin katsoen tyhmä, jostain syystä. Noh - eihän noin saisi ajatella, mutta heti näin kohdan, josta ei ole mahdollista nopeasti edessä menevällä koiralla selvityä. Eikä selviydyttykään, eivätkä muutkaan, joiden koiran nopeus oli ohjaajan nopeutta suurempi. Meillä tosin fiilis meni jo alussa, kun ohjauskuvio oli aivan jostain muusta maailmasta. Olisi pitänyt vain luottaa koiraan ja ohjata se A:n vieressä olevaan putken suuhun - ei yrittää ylivarmistelua...

Positiivinen asia agiradassa oli nopeat ja napakat kontaktit. Ne ovat nyt hyvät, vaikka edelleenkään Liipu ei ole varma paikasta. Se tuli esiiin mm treeneissä tänään...