Viime sunnuntaina reenattiin porukassa MarjaK:n ja Jasminan kanssa. Ratana meillä oli parsonien koulutuksen eräs rata (Jaakon käsialaa), joka siis oli niin kiva. Kiitos Marja! Hyvin kulki kaikilta, Eiccakin oli ykkösluokkalaisena kuin vanha tekijä kovasti teknisiä kohtia sisältävällä radalla! Treenasin myös kontaktilta lähtöä pelkällä suullisella kutsulla ilman yhtäkään liikettä, kyllä on vaikea yhtälö, aina meinaa tossut lähteä liikkeelle yhtä aikaa..  Mutta tätä on nyt vahvistettava ja muistettava tietty myös kisoissa. Nyt kun tietää mistä itsellä (ja niiiiiin, niin monella muullakin, näemmä) kontaktien kosahtaminen johtuu, on helppo nähdä, miten hankalaa on ilmoittaa koiralle vapautuskutsu joka kerta niin absoluuttisen samalla tavalla, että se on sille joka kerran reilua. Toisten tekemistä on niin paljon helpompi huomata ja nyt kun kiinnitän just tuohon huomoini niin esim tiistain reeneissäni näen lähes kaikkien vapauttavan koiran monella yhtäaikaisella tekemisellä tai joka kerta jopa eri tavalla..., miten koira voi tietää milloin saa oikeasti tulla ...
 

Osallistuin ATT:n epiksiin pitkästä aikaa: oli saatava edes yksi hyvä kisanomainen kontakti ennen sunnuntain TAMSKin kisoja. Seurailin sielläkin tätä samaa menoa: koira lähtee kontaktilta heti, kun ohjaaja liikahtaa inankaan! Juuh, eivätkä nuo ohjaajat edes välttämättä huomaa asiaa... Avoimen radalla oli vain A ja keinu. Liipu otti hienon kontaktin, minä pysähdyin, liikuin eteenpäin, siirryin pari askelta taaksepäin ja taas eteenpäin, sanoin "tule" seisten paikoillani ja sitten vasta mentiin! Vaati ajatustyötä, mutta toimi täydellisesti! Keppien jälkeen hyllytin takaakierrossa, joku ajatuskatkos tai jotain. Muutoin nättiä - ja TOSI NOPEAA -  menoa Fliiltä! Koutsikin sai pullakahvinsa, enpä enää taida lyödä vetoa hänen kanssaan...hmmm. Tuntuu tietävän meidän osaamisen ja tekemisen niin hyvin ettei mitään mahiksia. Mutta hyvä niin, osaapa neuvoa ilman että on edes nähnyt meidän menemistä, tämä on jo tiedossa....

Tiistain reenit saivat jäädä väliin ja keskiviikkona lähdin Brysseliin. Normi kokous ja normiin aikaan taksin tilaus ja kentälle. Mutta sitten alkoi epäonni: ekan kerran puoleentoista vuoteen sattui kohdalle sellainen kuljettaja, joka a) ei osannut sanaakaan englantia ja b) ei siinä vielä mitään, mutta kun ei osannut valita edes reittiä kentälle! Heti alkuun jo kummasteltiin, ettei kyllä ole tätä kautta ikinä ennen ajettu... noh niin, sitten oltiinkiin mateluvauhtia menevässä keskustan ruuhkassa eikä toivoakaan enää ehtiä lennolle , arggg. Yleensä matkaan menee noin puoli tuntia, mutta nyt istuimme taksissa lähes puolitoista tuntia. Mulla oli tietty halvin lippu, joka ei ollut flexible, mutta onneksi siellä edes meni vielä yksi SAS:n Tukholman lento sinä iltana! Noh, maksoin kiltisti 55 egee ja sain seuraavalta lennolta viimeisen paikan. Onni onnettomuudessa oli se, että ehdin sitten vielä kuitenkin jatkolleni, eli Tukholmasta Turkuun menevälle illan vihoviimeiselle. Olin siis kotona ihan suunnitellusti yhden aikaan yöllä, mutta niin täynnä taksissa kerättyä harmitusta ettei se kyllä ihan heti poistunut! 

Tänään lenkillä taas Ceellä koulutuspanta kaulassa. Ei vielä ihan ymmärrä - eikä siis täysin tehoa hyökkimiseen, mutta suunta on jo nähtävissä! Mulla oli enää vain paineilmaa, pitää viikolla mennä ostamaan sitruunaa, sillä on selvästi parempi vaikutus. Muistin myös kehua, kun väisti ja antoi Liipun vipeltää, hyvä. Tein Fliin kanssa myös vähän puun kiertoa, pitää miettiä, jos jättää kuitenkin pari hyppyä tuohon ulos niin vois talvellakin jotain tehdä...