Jotenkin olin kohmeessa eilen TSAUn kisoissa, eikä edes ollut niin kylmä kuin viimeksi... Kolme rataa meni nopsaan, kun osanottajia oli niin kovin vähän.... Liipulla oli suuria vaikeuksia asettaa peppuaan kylmään maahan lähdössä ;-) Se oli joka kerran sen näköinen että "äiti.. mä en kykene" ja  jäi joka startissa jotenkin sellaiseen kummaan kyykkyasentoon. Liekö siitä johtuen ekalla radalla ensimmäinen rima kolahti alas. Saattoi kyllä olla huonosti kannattimillaankin? Samalla radalla sössin ennen puomia olleen hypyn niin totaalisesti, ettei Flii ei tiennyt pätkääkään että oltiin menossa puomille! Siinä sitten kaarteli ja lopulta onnistui loikkaamaan ylösmenolle sillä tyylillä, että saatiin toinen vitonen. Aivan superrr-täydelliset kontaktit ja seisotin ja kehuin puomilla oikein kunnolla ennen vapautusta.
Toinen agirata meni pipariksi epäonnistuneen persjätön jälkeen. Olin kai taas vaan niin myöhässä. Sen jäkeen mentiin kepeille ja jotenkin Flii sekosi pujottelussaan.. Nooh, otettiin alusta ja sitten vielä seuraava hypyn nurin perin ;/ Kolmas rata olikin hyppäri. Ihan ookoo taas kepeille saakka. Olin antavinani tilaa koiralle ennen keppejä, mutta se lukikin väistämiseni niin, että sujahti putkeen keppien sijaan ;.(

Positiivista kisaradoissa oli mutkaputkiin menon varmuus: moni koira kääntyi niistä takaisin takaaleikatessa. Lisäksi hyppyradan alun nopeus ja  varmuus ja oma ohjaamiseni siinä oli hyvää. Ekalla agiradalla oli myös hyviä kohtia, joissa luotin koiraan. Ja huom, en käynyt nytkään kattomassa tuloksia tai vertaamassa aikoja, vaikkei se taaskaan mikään haaste ollutkaan. Mutta ihan sama mitä muut olivat tehneet, oman ratanihan jo tiesin maaliin tullessani ;o)

Aivan mahtavan kivaa on päästä taas keskiviikkona Jaakon supeReihin! Jotenkin on tuntunut ohjaaminen olevan hukassa, kun on vain lähes omatoimisesti reenannut. Chili on edelleen juoksuhoidossa, mutta mennee taas harjoittelemaan omaan kotiin ensi viikolla jossain vaiheessa.