EN siis muistanut antaa koiran tehdä omaa työtänsä ja itse pysyä omalla tontillani (sorry koutsi, ei ole niin helppoa..), vaan sähelsin jo heti ekalla radalla omissa kisoissa. Keinu oli neljäntenä esteenä ja vienti sinne oli pitkä, varmaan 7 metriä. Varmistelin ja lopulta työnsin Fliin melkein ohi, näin ollen keinu oli yhtä sähellystä, jonka jälkeen koira pyöri jaloissani  ja kielsi putkeen menon. Hermostuksissani otin koko keinun sitten uudelleen (vaikkei siitä edes tullut virhettä, hyvä minä!) ja pääsimme jatkamaan matkaa. Jälkeenpäin tuntui ensin, ettei mikään muu tällä radalla onnistunut kuin kepit (mikä onkin nyt jo meidän perussuperhyvä juttu!) ja kontaktit, niin ja lähtö oli hyvä. Siis hei, olihan siinä jo paljon onnistumista, pitäisi aina vain muistaa ne onnistuneetkin asiat...

Toinen rata oli lyhyt: lopetin esteen nro 8 jälkeen! Alku oli taas mainio; ihan tosimakee meno vauhdista kepeille. Kepeiltä käännyttiin lähes 180 asteen kulmassa takaisinpäin pussiin. TIESIN, että on paha meille. Sen takia koetin saada päähäni mielikuvan että keppien jälkeen edessä on hyppy. NO ei onnistunut, videolta näkee, että tossut kääntyvät jo ennen kuin Liipu on viimeisessä välissä. Ja tää juttu on yhä työn alla, Flii ei vielä kisatilanteessa näköjään kestä sitä, että himmaan ennenkuin kepit ovat lopussa. Treenissä saan jo maassa olevalla palkalla sen tekemään vaikka jään taakse... Siitä siis vitonen. Pussin jälkeen rata kääntyi parin hypyn kautta A:lle, ja kaarroksessa tyrkyllä oli tietty puomin pää. Videolta näkee, että käskyni tuli vasta, kun koira oli jo lukinnut puomille menon, joten se siitä. En kyennut jatkamaan, harmitti. Jälkeenpäin harmitti se, etten kyennyt, olisihan saatu hyvä kontaktitreeni tehtyä A:lla ja puomilla ilman paineita. No aina ei vaan pysty.

Kolmas rata oli vielä jäljellä:

Rengas oli toisena esteenä ja koiran juoksulinja ei ollut ihan suora. Päätin ottaa katsekontaktilla renkaan takaa. Hyvin tuli, vaikka näin pientä epäröintiä, joka johtui varmaan siitä että jouduin hieman kyykistelemään jotta sain sen katsekontaktin... Siitä puomille, joka oli tooosi hidas, siis hiipi viimeiset askeleet. Mutta nenuliike oli hyvä. Puomin jälkeen lähdin rennosti liikkeelle ja se näkyi myös koirassa: annoin tilaa ja Flii tuli varmasti mukana. A ei ollut ihan priima, mutta hyvä kuitenkin. Kepit oli makeet niinkuin aina . Kulmaputken jälkeen suustani pääsi kai pieni kiljahdus; unohdin millä puolen mun piti mennä loppusuora;=) Keinu oli hyvä (juuh, tällä kerralla annoin koiran tehdä sen itse) ja sen jälkeen päästeltiin vain menemään pari hyppyä maaliin. Näin siis saatiin toinen merkintä kirjaan  

Se on siis tosiaan just niin; jos tuntuu hyvältä ja rennolta niin se myös näkyy tuloslistassa! Oli ihan tosi hienoa, että tämä hyvä fiilis oli päivän viimeisessä startissa (olisi tietty saanut olla noissa kaikissa kolmessa!!), nyt jäi hyvä mieli ja tunne, että kyllä me ihan oikeesti osataan jo jotain!

Kisat onnistuivat muutoinkin tosi hyvin: ATT-areena sai monilta kehuja. Lämmityskokeilukin onnistui ja hallissa oli parhaimmillaan +6 astetta ja noin 10 astetta lämpimämpää kuin ulkona. Samoin uusi buffamme sai kiitosta palveluistaan ja kerhotilan ajantasainen tulosnäyttö oli ihan superhyvä palvelu samoin kuin TV, joista ne, joita agility ei ihan AINA jaksa kiinnostaa saivat seurata aamulla lastenohjelmaa ja päivällä hiihtoa sekä mäkihyppyä...