Päästiin sentään vielä tokavika kerran Jaakon supeRtreeniin tänä keväänä, viimeinen kerta on ensi viikolla. Treenattiin välistävetoa ja edelleen persjätön aikaista (tai siis oikea-aikaista) aloittamista jo ennen edellistä estettä. Uskaltamista, mun kohdalla lähinnä. Luottoa. Hyvä treeni taas, niinkuin aina ennenkin.

Lauantaina aikainen herätys ja auton nokka kohti Raumaa. Cee kisasi ensin ja Flii sai turistella. Se on kyllä outo: ihan lunkina hän vain makoilee kisapaikalla, niin ennen kisaa kuin kisan jälkeenkin, mutta radalla mennään sitten kovaa... Sivonen ja Virkkala tuomaroivat 2-luokat vuorotellen. Ihan hauskat ja helpot radat. Tein taas kevätjuhlaliikkeitä kontakteja ohjatessani ja hyvin toimi! Nyt sain jo yleisöstäkin kommentteja, jälkeenpäin parikin ihmistä kysyi että mitä mä oikein tein siellä ;=) Mutta pääasia, että toimi, hih. Ekalla radalla tuli yksi rima; Flii kääntyy niin nuollen ja sille tais tullla vähän kiire. Voitto kuitenkin silllä vitosellakin ja superaika. Toisella radalla irtosi eka nolla ihan kelpo(!) ajalla, kuten Chilin lapselle kuuluukin

Sunnuntaina Tampereen kisat alkoivat 1-luokilla, joten ihan kukonlaulun aikaan ei meidän tarvinnut sinne lähteä - aikaisin kuitenkin. Nyt ensimmäisenä pääsi Flii radalle ja Jasminalle ja Chilille tuli rankka päivä odotellessa ja kun vielä aurinkokin porotti täydeltä taivaalta. Eka rata oli Kokkosen hyppäri. Oli kuulemma jo edellisenä päivän tehnyt aika kinkkisiä ratoja eikä tämäkään ollut helppo. EI siis teknisesti vaikea, mutta sellainen ettei sujuvaa ohjausta oikeen saanut muutamaan paikkaan. Kepeiltä mentiin pimeään putkikulmaan niin, ettei sinne voinut viedä (tai siis pystyi jos oli kädessä vietävä hituri :=) Siinä kohden mulla sekosi kuviot: putkeen mentiin kyllä, mutta sen jälkeen jäin väärälle puolelle hyppysuoraa ja se kostautui Fliin sännätessä päätteksi väärään päähän putkea. Niinhän se Janitakin aina sanoo että putken jälkeisessä elämässa pitää olla tarkkana...

Toinen rata oli niinikään Kokkosen ja siinäkin oli muutamia hassuja kohtia, esim puomilta lähdettiin täysin taaksepäin sarjaesteelle.. Tässä kohden Flii ei tehnyt ihan perfecto puomia, koska en päässyt irti eteen enkä sivulle. Mutta lähti kuitenkin vasta käskystä. Nyt täytyy mainostaa (ja muistaa mainita joskus Jaakollekin!), että tällä radalla USKALSIN tehdä sen tarpeeksi aikaisin liikkeelle lähtevän persjätön ennen puomia. Sain oman rintamasuunnan aivan oikeaksi ja Liipu luki loistavasti ohjausta. Nollalla voitettiin.

Jalonen tuomaroi kolmannen radan. Nyt hävettää: en luottanut koiran osaamiseen ja varmistan toisena esteenä olevan putken sisäänmenoa, ja niiiin kauan etten enää uskaltanut tehdä putken jälkeistä suunnittelemaani persjättöä - voih mua. Siinä kohden en hetkeen tiennyt missä koira oli, APUVA. Mutta nätisti tyttö haki oikean esteen ja sain koottua ohjaukseni kuntoon. Aivan sairaan makeet kontaktit - vauhdilla alas ja lähtö sanallisesta kutsusta. Ja niin siinä sitten kävi ettei meidän tarvinnut 2-luokassa harjoitella yhtä viikonloppua kauempaa

Nyt alkaakin vasta oikeesti se kisaaminen. Hauskinta tässä on se, että nyt sitten päästään tekemään sellaisia ratoja joita me ollaan jatkuvasti treeneissäkin tehty ..

Kontaktitreeniä pitää tehdä vielä ja kovasti. Sivuun ja taakse jättäytymistä ja erilaisia häiriöitä. Häirötreeniä myös kepeille. Rentoa ja koiran osaamiseen luottavaa ohjausta on myös syytä harjoitella joka kerran kun reenataan, niin kotona kuin hallillakin.

Toukokuun aurinko helli(?) meitä molempina päivinä jopa liiaksi: poskipäät ja nenä punottaa! Keskiviikkona lähdetään Forssaan, torstaina Vantaalle ja lauantaina Janakkalaan. Jotta kiirettä pittää...