Puolitoista vuorokautta olen nyt miettinyt ja tutkaillut, mitä oikeasti haluan. Kiitos apujen, sain taas langan päästä kiinni. On se ihmisen mieli kummallinen, kun toisen kertomana asia muuttuu itsestään selvyydeksi. Olen miettinyt ja pohtinut pettymystäni itseeni ja syitä käytökseeni ja tekemisiini. Miettiminen on häirinnyt työntekoa ja töihin keskittymistä; jopa niin paljon, että tänä aamuna olin ajaa tutulta työmatkareitiltä harhaan...

Mutta nyt on rauhallinen ja hyvä olo. Päätös on tehty ja siitä on hyvä taas lähteä eteenpäin. Reenattiinkin jo eilen illalla ja hyvillä mielin, molemmat ;=)