Pyhät ja vapaat on taas takana, mutta onneksi sentään pari katkonaisempaa viikkoa ennenkuin ihan normi työrytmi taas alkaa. Forssassa oli paljon lunta ja lisää tuiskutti lähes joka päivä. Roosa oli roosamaiseen tapaansa ihan täpinöissään aattona ja ryömi varastamaan lahjoja kuusen alta. Kai siellä tuoksui koirien paketit, joissa kaikissa oli jotain järsittävää. Romikin kävi yhden paketin kimppuun salaa ja se oli kyllä pappan lahja... Eli pakettien avaajia riitti. Flii ja Chili tyytyivät kuitenkin hiukan paremmin odottamaan h-hetkeä ja kääröistä esiin kaivettua kuivaa nauhan mahaa!

Aksaamaan ei olla päästy/keretty/viitsitty lähteä yhtään kertaan joulun aikaan. Taitaa nyt olla jo pari viikkoa ihan totaalista taukoa, huhh! Vaikka kyllä se tauko aina joskus hyvää tekee, jos ei muulle niin omalle päälle. Mutta nyt tällä viikolla pitää mennä kyllä hallille jonakin päivänä, kun sunnuntaina on kisatkin.

Tänään kuului iltalenkillä jo ensimmäiset viitteet lähestyvästä pamahdusjuhlasta: eivät malta odottaa . Flii ja Roosa eivät korvaansa lotkauttaneet. Cee, joka olisi kyllä ehkä reagoinut, tulee aatoksi meille hoitoon, kaipa täällä Ihalan perukoilla sentään hiukan vähemmän paukkuu kuin kaupungissa, tiedä häntä. Vaikka Liipu ei paukkuja pelkääkään, hän pelkää ohitettuja ukkoja! Juuh, eilen iltalenkillä ohitettiin eräs vanhempi mies ja Flii ei voinut millään siinä edellä kulkea normaalisti. Koko ajan piti vilkuilla, jotta seuraako se otus meitä, tuleeko se siellä vielä, mikä ihme se on oikein ??? Eikä mies puhunut eikä pukahtanut, kunhan käveli. Ihme mörköreaktio, aivan samanlainen kuin kesällä Janakkalan kisoissa, kun polulla perässä tuli sheltti kauluri kaulassa. Sekin oli AIVAN hirveä otus ulkoavaruudesta! Vaan eipä tuo ääreis-sosiaalinen, aina kaikkien iholle tuleva länderi oikein muita otuksia ole pelästynytkään, joten sallitaan hänelle nyt edes jotain mörköilyä...