Oma hyvä kisavire hukassa: aamulla jännitti ihan mielettömästi, vaikka kuinka yritin pistää mielen järjestykseen. TSAUlla olivat jo aamulla myöhässä, joten reilusti aikaa lenkkeillä ja kattoo maxienkin menoa. Rantamäki-Lahtisen rata oli suoraa päästä päähän, ainut vähän teknisempi kohta oli kepeiltä heitto Aan alla olevaan putkeen. Tuomarointilinja oli - miten sen nyt kauniisti sanoisi - mielenkiintoinen: mm pussin kankaan yli sai juosta ihan rauhassa ja puomin alastulon loikistakaan ei aina saanut vitosta. Ilmeisesti 1-luokassa hieman löysempi linja? No meitä se ei haitannut. A oli ekana kontaktina ja siihen tultiin hyppysuoralta sata lasissa. Flii kyllä jarrutti, mutta takajalat eivät pysyneet kontaktilla: ihan ookoo juoksukontakti siis ... Hetken blackout päässä kunnes missio muistui mieleeni ja otettiin uudelleen, nyt oikein hyvä, isot kehut ja parin hypyn kautta pois.

Toinen rata samantyylinen, yksi vaikeampi paikka ennen keppejä, johon piti tehdä joko poispäinkäännös tai sitten persjättö puolen vaihtamiseksi. Radan alussa keinu, joka oli ihan ok, normi suoritus. Siitä renkaalle ja putkeen, josta miljoonaa puomille. Minä hyväkäs taas jotenkin yhytin itseni himmailemasta joten Fliikin himmas alastulolla. Tuli kuitenkin tuplakäskystä huvin alas saakka, superkehut ja vasta luvan kanssa liikkeelle. Hyvä. Takaaleikkaus pitkälle onnistui hyvin, mutta muurin jälkeen tein toooosi kökkövalssin. Tiesin sen jo etukäteen, mutta halusin päästä seuraavassa tilanteessa tekemään sokkarin putken suulle. Kepit johtivat suoraan seinään ja tiesin kyllä mitä tehdä. Jostain syystä kuitenkin oma juoksurytmini sekosi (horjahdin?) ja Flii tuli sittenkin ulos ennen viimeistä väliä. Arghh. Minun keppivarma koirani! Otettiin alusta uudelleen, nyt hyvä. Sitten vielä A:lle, tajusin jo sinne mennessä, että keppivirhe ketutti suunnattomasti.  En saanut itseäni tekemään hyvää ohjausta ja koira loikalla alas, se on niiiin herkällä, meillä molemmilla. Murahdin ja tehtiin sitten  uudestaan. Nyt superhieno, josta kehuin pitkään. Annoin vielä palkaksi loppuhypyt.

Täytyy myöntää, että masentaa. En tosin odottanutkaan heti kaiken muuttuvan, mutta silti. Nyt on vain tasan kaksi vaihtoehtoa: joka jatkan näin ja toivon valoa joskus löytyvän tai sitten... No ehkä katson nyt kuitenkin tuon ekan vaihtoehdon hiukan pitemmälle.

Edit yön yli nukuttuani: alussahan tässä vasta ollaan, kyllä mulla löytyy pinnaa viedä tämä loppuun...Ja tuo Annen ehdotus, jees kunpa olisikin mahdollista!