Tällä viikolla on meillä ollut aksaa kerrakseen: keskiviikkona alkoivat taas Jaakon Treenit - juu treenit isolla teellä, mikään reeni ei ole näiden reenien veroista! Oli kivaa. Meidän ryhmässämme oli monta ihan aloittelijaa (hmmm siis vielä aloittelevampia kuin me...) ja Jaakko kävikin radan alkua este esteeltä läpi, kertoi eri ohjausvaihtoehdoista ja pyysi meitä näyttämään miten ohjaisimme ja mitä sitten tapauhtuisi jne , juuh.... Toisena esteenä oli muuri, josta piti tiukasti mennä sivulle putkeen. Tähän sopi hyvin esim vekkaus tai meille uusi juttu: ihmisnuoli. Ihmisnuolta oli vaan vaikee reenata muurilla, kun ei olla sitä koskaan oikeesti edes kokeiltu. Ideana on se, että ohjaaja on ihan esteen takana, tossut ja vartalo osoittaen seuraavlle esteelle. Koira "pakotetaan" hyppäämään pienesti - käsimerkein ja esim suhinalla- esteen ja ohjaajan väliin. Ei ihan nappiin saatu onnistumaan, mutta suht hyvin kuitenkin ekakertalaisiksi. Tätä siis harkkaamaan lisää ihan matalan riman kanssa. Muuri oli tässä tosi vaikee, koska Flii ei nähnyt sen taakse, ei siis osannut ennakoida mistään muusta kuin omista käsistäni mihin ollaan menossa. Ja palikat tulikin alas joka kerta. Putken jälkeen saatiin onnistuneita juttua ja meno tuntui kivalta. Sain onnistumaan myös back-flapin - tai mikähän se oli ... Meno tuntui hyvältä ja rennolta muutenkin. Jaakko laittoi myös järjestykseen taas pääkoppani: nollia ei haeta vaan hyviltä tuntuvia suorituksia, onnistuneitä lähtöjä, hyviä keppejä ja kontakteja! Juu, näin tehdään.

Torstaina Taikaa Tassuissa -kisoissa olin jo etukäteen päättänyt tehdä sekä mölliradan että avoimen: mölleissä kontaktit palkaten ja avoimessa ilman, mutta HYVIN. No, pettymykseksi mölleissä oli vain puomi. Se tuli juosten sivuun, joten uusiksi ja hyvin meni nyt. Palkka ja pari hyppyä lopuksi. Onneksi meitä ja meidän ongelmiamme tiedetään jo tarkkailla, koska heti radan jälkeen sain Elinalta tietää mitä erilaista treeneihin verrattuna olin tehnyt: olin himmannut kontaktin kohdalla! Avoimelle radalle siis avoimin ja päättäväisin mielin, nyt tehdään kontaktit niinkuin me ne aina treeneissäkin tehdään. Ja pari tarkkailijaa vahtimaan (tosin TOINEN näistä nimetyistä vain juoruili eikä tarkkaillut meitä ollenkaan...:-) No nyt sain megamakeet kontaktit ja tiesin sen jo kontakteille tullessa: rento ja hyvä olo. Muutoin tehtiin virheitä, mutta hyvä mieli jäi.

Sunnuntain kisat oli jo jäädä väliin, koska Flii loukkasi etutassuansa lauantaina ja ontui koko illan. Noo, ehkä siinä oli vähän liipumaista "äiti, mua sattuu" -feikkiä, mutta sunnuntai-aamuna ontumisesta ei ollut jälkeäkään. Tsekkautin vielä kisapaikallakin vieraan silmin, mutta hyvin askelsi. Ei kun siis radalle. Vuorisen radat eivät olleet ihan simppeleitä, mutta siis aivan hyvin tehtävissä, jos olisi tehnyt sen minkä osaamme reenatessakin... Nyt mulla oli videokameralle menossa kaikki, joten erityisä tarkkailijoita ei sen lisäksi tarvittu (toki niitäkin kyllä silti oli..) Eka radalla puomi oli jo heti alussa, hyvin meni. Juoksin reílusti siuvlla ohi ja käsi näyttönä. HYVIN! En kuitenkin seisottanut yhtään vaan lähetin renkaalle hetimiten.  Ehkä olisi pitänyt seisottaa hetki ennen vapautusta? Kepit makeet ja samoin hyvältä tuntui koko meno ennen A:ta. Jostain syystä pää ei taas vaan kestänyt ja himmailin hiukan alastulolla: loikka! Ja mitä minä tein, en lopettanut siihen, en ottanut uusiksi vaan jatkoin!! Sen jälkeen kielsi keinun, ei jostais syystä ollenkaan ymmärtänyt sitä. Lopulta sain tulemaan loppuun saakka, hylly siis radalta. Hyvät fiilikset A:lle saakka.

Toinen ratakin oli kiva: käännöksiä ja haltuunottoja, ei pitkiä tylsiä suoria. Siis aivan helppo "nollavoittorata", niinkuin "joku" voisi kommentoida, hih... En siis kuitenkaan minä! Alun hyppykulmaa en edes tajunnut vaikeaksi meille, mutta niin vain kävi, että Flii kiersi kolmannen hypyn taaksi. Liekö käteni huitaissut tai sitten en kääntynyt tarpeeksi? Ennen A:ta olevalle hypylle irtosi hyvin! A:lle sain etumatkaa ja suunnitelmani oli juosta reilusti edistäen ja kääntyä vasta, kun Flii ON JO alhaalla (puolen vaihto piti tehdä johtuen seuraavista esteistä). Ja MITÄ MINÄ TEIN? Käännyin rintamasuunta kokonaan koiraa kohti kun se tuli alas... en ole koskaan tehnyt näin, en varmaan edes reenatessa ja sitä koirakin ihmetteli eikä pysähtynyt normaalisti vaan juoksi läpi. Tehtiin uusi A ja nyt tooosi hyvin (minäkin oli oikeassa paikassa ja asennossa!) ja sitten pois.

Kontakteilla on siis yhä TOSI paljon tekemistä. Tällä hetkellä haluan ja yrtitän tehdä kuten treeneissä ja juosta rennosti ja paljon sivuetäisyyttä ottaen ohi näyttö päällä. Toki ymmärrän, että jatkossa koiran pitää tehdä kontaktit olen minä sitten missä vain! Ja siinä reenaamista sitten riittääkin... Mutta pienin askelin mennään eteenpäin

 EDIT: Eteistä ja autoa siivotessani toivon todella että TSAUkin hankkisi lähitulevaisuudessa kunnon alustan halliinsa! Kenkien ja tassujen mukana tullutta kivituhka-hiekka-mikälie -likaa oli taas joka paikassa!! Toivoa onkin, olihan siellä tänään jo ihka oikea sähköaikakin käytössä!