On ollut mielenkiintoista nähdä, miten agilitysta tykkäävän koiran viettitaso nousee, kun se pääsee ihan oikeasti kisamenemisen makuun. Viettitason ollessa ihan muuta kuin ns. normitreenissä, ei voi olettaa kaikki toimisi aivan samalla tapaa. Tähän on nyt tultu ja tämän olen saanut (karvaasti?) kokea.

Mutta toisaalta - viettitaso ei ehkä olekaan aina se ainoa syy, miksi kontaktit lähtevät ns. kusemaan: syy voi olla myös siinä ettei koirani olekaan niiiin blondi, vaan on ihan hiffannut, ettei kisatilanteessa koskaan tule namia: ei siis tarvitse pysähtyäkään. Minä ilmiselvästi näet olen tenhyt sen virheen, että olen palkannut "liikaa" treeneissä, ja koira tekee nenäkosketusta vain namin toivossa...

Ensimmäisissä Fliin virallisissa viime vuoden lopulla kontaktit pelittivät aivan samaan malliin kuin treeneissä. Siis sikahyvin! Näissä starteissa vain itse sähläsin enkä luottanut koiran osaamiseeen, joten virheet / hylyt tulivat ihan muualta. Noin mentiin parit kisat. Sitten tammikuun alussa sain nähdä ensimmäisen "juoksukontaktin", jossa tosin oli jo loikan makua, ei hyvä. Vaikka kontaktitreeniä ollaan tehty koko ajan paljon, jo seuraavissa kisoissa tilanne vain paheni: ei välttämättä aina edes virhettä, mutta palautus oli tehtävä. Monessa kisassa vika on myös ollut paljolti ja vain minun omassa liikkeessäni tai lähinnä sen puutteessa, en ole liikkunut samoin kuin treenitilanteessa.

Tänään sitten TSAU:n molemmilla radoilla palautin puomille; ekalla radalla puomilta sivuun hyppäämisen takia ja toinen olikin sitten jo ihan oikea loikka. Oma liikekin oli tosi huono: jäin Fliin hännän taakse puomilla ja hiippailin. Ekalla radalla pelkäsin sen sairaan kovan vauhdin aiheuttavan läpijuoksun, mutta minähän sen sitten lopulta tein ihan itse. Fliin viettitaso oli jostain syystä erityisen korkea tänään, ainakin aamun ekassa startissa. Milloinkaan aiemmin se ei ole huutanut mulle kurkkuhuutoaan (jonka vain meidän Liipu osaa:=), kun laitan sitä lähtöasentoon ... Sain palauttaa neidin kahdesti istumaan ennen lopulta sitten kuitenkin hyvin onnistunutta lähtöä. Lähdössähän meillä toimii hienosti suullinen "tule"-kutsu, niin se toimi tänäänkin. Nyt vain siis ensin nousi pari kertaa seisomaan ja oli ihan sen näköinen että "äippä, nyt mää tulen ja lujaa vauhtia tulenkin!". Onhan meillä treeneissäkin joskus palautusta tarvittu, kun Flii on ruvennut haistelemaan epävarmana ja peppu on noussut ylos. Tänään tämä oli jotain aivan muuta...

Olen sen suhteen onnekas, että apua ja asiantuntevia neuvoja on ja on aina ollut saatavilla, kun niitä tarvitsen. Ja tänään oli se paikka. Pika-analysointi heti vartti viimeisen startin jälkeen omalla hallilla ja eväät oli jo taskussa tulevia treenejä ja kisoja varten. Kiitos taas!