Omissa kisoissa joka startissa hyviä kohtia ja makeita tunteita, vaikka kaikilla radoilla yllättäen ongelmia kepeillä!! Nii-iih, keppien häiriötreeniä ei olla tehty aikoihin ja nyt se kostautuu... Jo TSAUn kisoissa viikko sitten tuli kahdelta radalta keppivirhe! Liipu siis hakee pujottelun hyvin, mutta sekoaa jossain vaiheessa. Osittain ehkä liittyy tajuttomaan vauhtiin mikä on löytynyt viime aikoina, mutta myös minun liikkumiseeni. Nyt siis keppitreeniä häiriöillä, kiitos.
Kiitos Jaakon, oli paljon enemmän varmuutta ohjauksessa, enkä "varmistellut" yhtään mitään. Luotto koiraan on juttu, aina. Ensi viikolla omatoimitreeniä, mutta sitten taas päästään supeReihin viikolla 5!

Pitkästä aikaa Jaakon koutsauksessa! Vaikka sainkin madonlukua, oli nää treenit taas sitä mitä tarvitsen... Alkusuoran renkaalle meno oli hankala. Kepeille meno ja sen jälkeinen elämä oli helpompaa, kun maltoin olla ryntäilemättä itse ja annoin koiran tehdä..  Saatin hyppykuviot onnistumaan muutaman kerran, joskaan ei kahta kertaa peräkkäin... Kuvio näytti jokseenkin tältä:

Jotenkin olin kohmeessa eilen TSAUn kisoissa, eikä edes ollut niin kylmä kuin viimeksi... Kolme rataa meni nopsaan, kun osanottajia oli niin kovin vähän.... Liipulla oli suuria vaikeuksia asettaa peppuaan kylmään maahan lähdössä ;-) Se oli joka kerran sen näköinen että "äiti.. mä en kykene" ja  jäi joka startissa jotenkin sellaiseen kummaan kyykkyasentoon. Liekö siitä johtuen ekalla radalla ensimmäinen rima kolahti alas. Saattoi kyllä olla huonosti kannattimillaankin? Samalla radalla sössin ennen puomia olleen hypyn niin totaalisesti, ettei Flii ei tiennyt pätkääkään että oltiin menossa puomille! Siinä sitten kaarteli ja lopulta onnistui loikkaamaan ylösmenolle sillä tyylillä, että saatiin toinen vitonen. Aivan superrr-täydelliset kontaktit ja seisotin ja kehuin puomilla oikein kunnolla ennen vapautusta.
Toinen agirata meni pipariksi epäonnistuneen persjätön jälkeen. Olin kai taas vaan niin myöhässä. Sen jäkeen mentiin kepeille ja jotenkin Flii sekosi pujottelussaan.. Nooh, otettiin alusta ja sitten vielä seuraava hypyn nurin perin ;/ Kolmas rata olikin hyppäri. Ihan ookoo taas kepeille saakka. Olin antavinani tilaa koiralle ennen keppejä, mutta se lukikin väistämiseni niin, että sujahti putkeen keppien sijaan ;.(

Positiivista kisaradoissa oli mutkaputkiin menon varmuus: moni koira kääntyi niistä takaisin takaaleikatessa. Lisäksi hyppyradan alun nopeus ja  varmuus ja oma ohjaamiseni siinä oli hyvää. Ekalla agiradalla oli myös hyviä kohtia, joissa luotin koiraan. Ja huom, en käynyt nytkään kattomassa tuloksia tai vertaamassa aikoja, vaikkei se taaskaan mikään haaste ollutkaan. Mutta ihan sama mitä muut olivat tehneet, oman ratanihan jo tiesin maaliin tullessani ;o)

Aivan mahtavan kivaa on päästä taas keskiviikkona Jaakon supeReihin! Jotenkin on tuntunut ohjaaminen olevan hukassa, kun on vain lähes omatoimisesti reenannut. Chili on edelleen juoksuhoidossa, mutta mennee taas harjoittelemaan omaan kotiin ensi viikolla jossain vaiheessa.

JAUn kisat Hyvinkäällä käytiin mukavasti lämpöisessä hallissa, kun ulkona aamulla oli vielä -24 astetta. Kaikki medien radat tuomaroi Marjo Heino. Marjon radat ovat olleet viime aikoina oikein kivoja ja teknisiä, joskaan ei kuitenkaan sellaisia, joissa minä olisin osannut miettiä montaa eri ohjauskuviota ja ottaa niistä sitten parhaan... Nämä kisat menivät vähän tai enemmän tahmaisen ohjaajan ohjauksessa. Toisaalta Fliipukin vähän rallitteli. Tosin oikea "rallittelu" näissä kisoissa olisikon ollut kovin tuloksellista, niin hienosti Kaisa ja Ralli kaksi rataansa tekivät!

Ekalla radalla keppien jälkeen piti vetää hypylle ja samalla pitää kiinni niin ettei mene putken houkuttelevampaan päähän. Pidin liian kauan kiinni ennen hyppyä ja Flii tuli mukanani ohi - ja rallitteli suoraan putkeen. Sain hyvän puomin kontaktin, Aalta tuli neljällä tassulla maahan saakka. Toisen radan alussa yritin jenkkikäännöstä, mutta olisi pitänyt hieman ottaa koiraan kontaktia ja muistaa vetää käsi nopsaan alas heitosta. No en tenhyt näistä kumpaakaan (!) ja Liipu nappasi edessä olevan muurin. Rata meni muutenkin käsille sen jälkeen ja Marjo poisti meidät, kun Flii meni takaisin puomin kontaktille "harjoittelemaan"... Kolmas sitten olikin jo hivenen parempaa ohjausta, tosin Fliille turhan pitkiä kaarroksia tuli aika monessa paikassa. Keinu on edelleen niin kovin hidas; tulee kyllä kontaktipinnalle asti hyvin mutta jää siihen odottamaan laskeutumista. Mutta meillähän ON edelleen tämä treenamatta, mitä sitä siis ihmettelemään. Putkesta putkeen mentiin ja kovaa, kunnes ennen toiseksi viimeistä putkea olisi pitänyt ymmärtää tehdä putkijarrutus... Flii kaarsi hieman liian pitkälle putkesta ja joutui hyppäämään huonosta kulmasta. Näin saatin vitonen kun rima kolahti alas. Olin kuitenkin tyytyväinen tähän rataan, Liipu kulkee niin makeesti, kun vain ajoitukset ovat kohdillaan.

Niin ja onnistuin pitämään lupaukseni, nythän se oli niin kovin helppoa, kun ei edes ollut puhdasta rataa... Mutta lupaan itselleni yrittää tehdä samoin vaikka nollarataakin pukkaisi  

Vuosi vaihtui meillä tällä kertaa rauhallisesti kotona ihan tavallisen koti-illan tapaan. Chili oli hoidossa ja pelkäsi samalla tavalla kuin viime vuonnakin, vaikka luulin jo, ettei tutussa ympäristössä reagoisi... Tärisi ja läähätti, mutta söi kuitenkin ihan normaalisti, joten ei ihan vallan poissa itsestään ollut sentään. Vaan aamulla  Chili oli taas aivan entisellään! Liipua ja Roosaa ei paukuttelu olisi voinut vähempää kiinnostaa...

Ylihuomenna Hyvinkäällä on vuoden ekat kisat, kolme starttia. Nyt tulee testattua, miten lupaukseni toimivat. En siis katso, enkä ainakaan vertaile tuloksiamme - saati sitten suoritusaikoja - kenenkään muiden tuloksiin. Me teemme omat kisamme, muiden tekemiset eivät vaikuta meihin. Ihan sama kuka on kisassa mukana, meillä on kivaa!

Kävin äsken läpi vuoden 2009 kisavideoitamme ja paljon ollaan edistytty, minäkin ohjaana! Mutta kaikista videoista koskettavin oli varmaankin Nooran polttarivideo itsenäisyyspäivän kisoistamme! Tämä on näyttöä siitä, miten ihania ystäviä agilityn parista on löytynyt - minullekin, eikä se kilpailu ole aina tärkeintä...

Pyhät ja vapaat on taas takana, mutta onneksi sentään pari katkonaisempaa viikkoa ennenkuin ihan normi työrytmi taas alkaa. Forssassa oli paljon lunta ja lisää tuiskutti lähes joka päivä. Roosa oli roosamaiseen tapaansa ihan täpinöissään aattona ja ryömi varastamaan lahjoja kuusen alta. Kai siellä tuoksui koirien paketit, joissa kaikissa oli jotain järsittävää. Romikin kävi yhden paketin kimppuun salaa ja se oli kyllä pappan lahja... Eli pakettien avaajia riitti. Flii ja Chili tyytyivät kuitenkin hiukan paremmin odottamaan h-hetkeä ja kääröistä esiin kaivettua kuivaa nauhan mahaa!

Aksaamaan ei olla päästy/keretty/viitsitty lähteä yhtään kertaan joulun aikaan. Taitaa nyt olla jo pari viikkoa ihan totaalista taukoa, huhh! Vaikka kyllä se tauko aina joskus hyvää tekee, jos ei muulle niin omalle päälle. Mutta nyt tällä viikolla pitää mennä kyllä hallille jonakin päivänä, kun sunnuntaina on kisatkin.

Tänään kuului iltalenkillä jo ensimmäiset viitteet lähestyvästä pamahdusjuhlasta: eivät malta odottaa . Flii ja Roosa eivät korvaansa lotkauttaneet. Cee, joka olisi kyllä ehkä reagoinut, tulee aatoksi meille hoitoon, kaipa täällä Ihalan perukoilla sentään hiukan vähemmän paukkuu kuin kaupungissa, tiedä häntä. Vaikka Liipu ei paukkuja pelkääkään, hän pelkää ohitettuja ukkoja! Juuh, eilen iltalenkillä ohitettiin eräs vanhempi mies ja Flii ei voinut millään siinä edellä kulkea normaalisti. Koko ajan piti vilkuilla, jotta seuraako se otus meitä, tuleeko se siellä vielä, mikä ihme se on oikein ??? Eikä mies puhunut eikä pukahtanut, kunhan käveli. Ihme mörköreaktio, aivan samanlainen kuin kesällä Janakkalan kisoissa, kun polulla perässä tuli sheltti kauluri kaulassa. Sekin oli AIVAN hirveä otus ulkoavaruudesta! Vaan eipä tuo ääreis-sosiaalinen, aina kaikkien iholle tuleva länderi oikein muita otuksia ole pelästynytkään, joten sallitaan hänelle nyt edes jotain mörköilyä...

Pakkaset paukkuu täällä Turun seudullakin, näin ollen ei olla päästy treeneihin yli viikkoon ;/ Myös tämän päivän Niinun yksäri oli peruttu. Tosin olin jo joutunut töiden takia luovuttamaan oman treenivaraukseni Marjalle...
Liipu opettelee nyt olemaan pienemmässä laumassa eikä kyllä suuremmin ole yrittänyt Roosaa pomotella. Mitä nyt vähän lenkillä haastaa leikkiin; voitko ajaa mua takaa, hei? Noh, eihän nyt Roosa voi, ei tietenkään. Mutta onneksi sunnuntain lenkillä löytyi kiva pupu, jota puolestaan Liipu sai ajaa takaa  Harmikseen hällä (siis Fliillä!) oli talviPomppa päällä, joten täyteen vauhtiin oli mahdoton kiihdyttää.. Niin pupu pääsi pakoon ja oli pakko palata takaisin äipän luo...

Lauantaina ajelin hyvässä aurinkoisessa säässä Lohjalle Kipaa moikkaamaan ja kuulumisia vaihtamaan. Mukava oli taas turista ja Flii nautti myös olostaan täysin siemauksin; hyvin tuli sekä Kipan että Maken naamat ja erityisesti nenät ja taisi tulla hampaatkin (!) puhdistettua Liipun toimesta. Miten niin iholle tuleva länderi? Velipojan kanssakin vähän tsekkailivat toisiansa. Eipä siis ole vielä Flii tulevasta sulhosta varmuutta, katsellaan ja kuulostellaan. Kiitos kahvituksesta ja aina niin hienosta Kipazin-kalenterista!

Sunnuntaina käytiin kahvilla Betaniankadulla, kyllä on Ceellä hieno koti. Nyt vaan pitäisi opetella kaikki jutut, niin elämä olisi helpompaa. Mutta kyllä se siitä, nyt jo näyttää paremmalta, kun feromonipitoisuuskin on huoneilmassa kohdallaan.
Tänään kokeilin furminaattoria Roosan turkkiin ja kyllä toimi, juuh. Kauheat kasat pohjavillaa sain irti... Sitten vielä shampoopesu niin joulunpuhdas bretonihan se siinä. Sama homma Fliille, tosin furminaattorin sijaan sormet, joilla kaikki irrallinen karva pois. Pesun jälkeen sohvan nurkassa oli sitten mukava kölliä, lämmin takkakin siinä selän takana.

Sunnuntaina Marjan ja Eiccan kanssa tehtiin vähän keppitreeniä, ihmisnuolta ja jenkkiheittoja ;ó) Hienosti Eiccakin haki keppien alun itsenäisesti, kun tehtiin hetsausreeniä: minä pitelin kiinni pojasta ja Marja kutsui keppien puolivälissä. Saatiin täysi vauhti päälle, kun en heti päästänytkään irti... Ja kerralla oikeaan väliin ja nopeaan pujotteluun! Hieno mies!
Harjoiteltiin kuvaamistakin Marjan uudella kameralla... Youtube-lähetystä odotellaan ;)
Illalla puitiin vuoden viimeiset kilpailutoimikunnan asiat piffien äärellä

Mentiinkin tänään hallille tekemään tekniikkaa Jasminan ja C:n kanssa. Toiselta hypyltä ihmisnuolella putkeen. Piti ottaa aika monesti ennenkuin olin tyyytyväinen, vaatii riman yli kädet ja kunnollisen "nätisti"-käskyn, mutta onnistui sitten lopulta hyvin. Putkesta hypyn yli putkeen ja kepeille leijeröimällä irrallinen haamuhyppy: ekalla kertaa ei lähtenyt hakemaan, mutta kun keskityin kunnolliseen käskytykseen ja pidin käden tukena pitkään, niin  johan löysi hyvin keppien aloituksen vaikka itse olinkin niin kovin kaukana ... Pitää uskaltaa kokeilla myös kisatilanteessa, joskus tuosta voi olla iso hyöty saada etumatkaa... Keppien jälkeen taas ihmisnuoli ja jenkkikäännös ennen puomia. Liipu ei vielä jenkkiheittoa osaa kunnolla, joten tätä treenataan. Pitää vain muistaa pitää käsi tarpeeksi alhaalla ja nykäistä se takas samantein, ehkä sihaus auttaisi myös kääntämään koiran tiukemmin. Heittoa reenatiin myös Jaakolla tällä viikolla.

Tehtiin lopuksi vielä viereisellä kentällä valmiina ollut hyppyreeniä: Liipu hanskasi kovin hyvin lähellä toisiaan olevat hypyt, ei haitannut vaikka ryntäilin siinä vierellä. Viimeiset kaksi rimaa hän kyllä päätti sitten lopulta loikata yhdellä kertaa ;/ Nooh, vein viimeistä hyppyä ihan inan kauemmas ja johan osui askel paremmin. Myös Cee teki hyppyharkan hienosti; oikein näki, kun sen päässä raksutii että "mitä ihmettä, nää hypythän on tässä metrin välein, pitää siis osua noihin väleihin..."

Huomenna ehkä lisää tekniikkatreeniä Marjan ja Eiccan kanssa.

Kisavuosi, vaan ei -kausi, on pulkassa. Agilityn kisakausihan katkeaa aina SM- ja MM-karsintanollien keruun päättymiseen tai itse ko. kisoihin niillä, jotka sinne pääsevät kisaamaan. Meillä on vuoden vaihtuessa plakkarissa 6 kpl SM-nollia ja 5 kpl karsintanollia. Hyviä ratoja eivät ole kaikki nuo olleet, varsinkin viimeinen nolla Tampreelta oli oiva esimerkki siitä, että tulos voi olla nolla, vaikka rata on kamala. Näitä näkee...  Toisaalta hyviä hyllyratojakin on meillä ollut muutama. Fliin kanssa on niin ihanaa kisata, eikä tulosten tai hyvien aikojen tavoittelu ole onneksi tullut meille pääasiaksi; tähän teen vielä muutaman tukevan päätöksen ensi vuodelle.
Omissa kisoissa viikonloppuna oli radoissa paljon hyvää; Liipu kulki kovin nopeasti ja kiihkeästi, otti kunnolliset kontaktit ja minäkin maltoin tehdä oman osuuteni kontakteilla huolella, vain sanallisella käskyllä vapautus. Joka radalla vain jossain kohdassa ohjaus petti ja virhe tuli. Viimeinen rata oli ilman muuta paras, ohjaus tehokasta kunnes sitten loppusuoran alussa tein liian pitkälle (ja ihan väärään suuntaan, arrghh) venyneen valssin ja koira tuli "hyppylinjan" (ei siis hypyyesteen tai siivekelinjan) ohi. Kävin vielä varmistamassakin mistä kielto oikeasti tuli ja näin Savikko sen minulle siis selitti. Tunsin kyllä kärsineeni lievää vääryyttä tuossa tuomiossa...

Tässä "mielenkiintoinen" kuva ekan radan alusta. Sain tehdä lemppariohjaustani toiselle hypylle; takaakierto, niisto, sokkari ja Liipu kulki miljuunaa ja otti linjat tehokkaasti. Siitä pitkälle ja suoristus keinulle. Niin makean tuntuista menoa!

Seppo Savikon ratakuvat:
Kisa A

Kisa B:

Kisa C:

 
Nyt reenataan vielä parit supeRit Jaakolla ja jouluviikolle saatiin Niinun yksärikin varattua. Niiden jälkeen parin viikon taukoilua ja sitten kisaamaan Hyvinkäälle tammikuun alussa.